Tätä kuulee usein. Elämä voittaa. Kyllä se siitä paremmaks muuttuu.

Surun ja ahdistuksen keskellä tekisi mieli pajauttaa päin näköä tuon sanojille. Mitä vittua ne tietää? Älkää dissatko mun tunteita, ei ne ole epänormaaleja!

Älkää pelästykö mun surua. Sanokaa, että ymmärrän hyvin sun surua. Minäkin olisin tuossa tilanteessa aivan hajalla.

Tuntui ihan siltä, että pariutuneet katosivat noiden "myötätunnon" sanojen kanssa jonnekin. (En tarkota tässä mun siskoa, se ei katoa mihkään). Mutta ne pariutuneet hävis ku torakat keittiöstä. Olenko mä sellasiakin tuntenut?

Samalla oven avauksella hyökkäsivät sinkut kaverini ovesta sisään ja toivottivat tervetulleiksi takaisin säälittävään yksinäiseen maailmaansa. Aivan kuin olisin ollut järjiltäni ja kadoksissa kaksi vuotta. Ihanat kaverini, jotka aikaisemmin olivat mitätöineet jokaisen huolenaiheeni sanomalla "Oo hiljaa, sulla on sentään mies."

No sehän se pyyhkii kaiken pahan mun elämästä. Mulla on mies! No eipä ole enää.

Eikä muuten ole edes paha mieli enää. Mä selvisin surusta ja järkytyksestä nopeasti ja jatkoin elämääni. Ei mun elämän ilo ole kiinni siitä, onko mulla mies vai ei. Voi reppanat sinkut kaverini. Mun elämässäni on edelleen samat ongelmat, ei ne mihinkään kadonneet tai tulleet miehen liikkeiden mukaan. Ainoa mikä muuttui, on läheisyys. Toisen ihmisen läsnäolo, kumppanuus.

Tähän sinkku kaverini sanoi, että "onhan sulla sentään lapset, älä valita". No niin. Onhan mulla sentään aina sitä ja tätä. Mutta mä en kyllä ajatellut halitella mun lasteni kanssa samalla tavalla kuin miehen kanssa. Yäk.

Mä olen Aito, Oikea Nainen, jolla on naisen tarpeet ja seksuaalisuutta. Mä en ole yhtä kuin mun lapset. Tiedoksi vain niille sinkuille, jotka kehtasivat väittää, että mulla ei tule koskaan olemaan vientiä ihan vain sen takia, että mä olen Äiti. No, en mä sellasta miestä haluakaan, joka on lapsivihamielinen. 

Yleensä sellaiset miehet, joilla ei ole omia lapsia, syöttää tällaista suoranaista paskaa yh-äipille, että he eivät kelpaa enää kellekään. "En mä ainakaan toisen miehen lapsia rupee kattomaan ja kasvattamaan, älkää te muutkaan!". No hyvä sulle. Pysy poissa mun silmistä sitten. Minä olen sellainen, että pidän lapsista, ja taatusti toivottaisin toisen naisen lapset meille tervetulleiksi ja yrittäisin elää sovussa. Kyllä mulla rakkautta riittää muillekin lapsille kuin omille! Enkä mitenkään voi olla ainoa Ihminen maailmassa joka näin ajattelee. Hyvänen aika, he on mun Rakastaman Miehen lapsia!

Pointti oli se, että vaikka välillä tekee mieli läimäyttää jotakuta vasten taulua, pitää muistaa yksi asia. Minusta välitetään. Keinot lohduttaa vain on monella vajavaiset.

Ihanat, oikeasti Rakkaat Ystäväni. Voitte olla varmoja, että mä tulen sanomaan teille noi ihan samat sanat sitten joskus, ja sitten voitte nauraa vedet silmistä mun sylissä :D

<3