Eilen illalla sain viestin Rakkaaltani. Hän on valmis tapaamaan minut ja juttelemaan asioista.

Minuu jännittää niin peeveleesti!

Kattokaa mun tän päivän iltalehden horoskooppi:

"Rakkaus kantaa tosi vahvalla tavalla, tunnet sen sydämessäsi voimakkaana. Vieressäsi onkin elämänkumppanisi, jonka kanssa elämä tuntuu täydelliseltä."

Onhan nää iltalehtien horoskoopit ihan huuhaata, mutta on noi nyt hauskaa viihdettä :D Kattokaa ny!

Asiasta maksalaatikkoon, kävin tänään kuntosalilla. Aamulla pakotin puuron ja banaanin alas, ja läksin ulos. Melkosesti kyllä huimas ja tuntu että kohta mä teen tuttavuutta maan kanssa. Osa tosta tunteesta tais olla kyl ihan vaan jännitystä.

Jännitystä siitä, että tapaan Rakkaani tänään. Siitä, että pyörrynkö kuntosalille alkumetreillä ja sydän sanoo ittesä irti. Mulla on nimittäin ollut paniikkihäiriöön (juu, ei kyl mikää ihme että semmoseen sairastuin) liittyvää sydänvaivaa. Muljahtelua, epätasaista sykettä ja takykardiakohtauksia. Nää on täysin ahdistuksesta johtuvia, rakenteellista vikaa mulla ei sydämessä ole. No anyways, lopulta mä jännitin ihan vaan sen takia että jännitin... Hölmöä. Pakotin itteni niihin laitteisiin, ja muutaman kerran kuntopyörää polkastuani mulle tuli parempi olo!

Vaikka nyt väsyttää kun kotiin pääsin, niin on mulla kyllä hirmu hyvä mieli, että voitin itseni! Mä raahasin mun laiskan perseeni kuntosalille, ja mä sain siellä aikaseks jotakin. Saatoin kävellä selkä erityisen suorana ulos kunttarilta... Lauantaina sitten uimaan!

Palaan alkuperäiseen ajatukseen. Oon aatellu kaikkea mitä sanon mun Rakkaalle. Sitten taas muistan, että mun osani on nyt enempi kuunnella. Oon miettiny sitä kahden vuoden kriisiä, ja eriytymisen tarvetta. Rakas puhu joskus seurustelun alussa, että kokee rasitteena seurustelun mun kanssa, ja ihan vain sen takia että haluaisi työskennellä joskus ulkomailla. Aatelkaa, mun Rakkaani avautui, ja mä kilahdin sille! Siinä meni monta asiaa pieleen. Kyllä me siitä selvittiin, mutta jos olisin tiennyt sen mitä nyt, niin... En olisi suuttunut. Se vain tuntui kaamealta kuulla olevansa rasite. Toisen elämän pilaaja. Eihän se edes kysynyt, että voiko se lähteä, että olenko mä ok sen asian kanssa! Hmph. Kai se tuon takia on kokenut, ettei mulle voi puhua. Mutta mistäs me oltais tiedetty paremmin!

Onneks virheistä voi oppia. Niinkuin nyt, mä olen ajatellut, että jospa mä kannustaisin sitä lähtemään ulkomaille töihin..? Olkoon siellä pari kuukautta, tai jotain. Mä odotan täällä. Ja kotiin tulee onnellisempi mies, joka tuntee olevansa Rakastettu. 

Voisin pitää nyt jutteluhetkeä Rakkaani kanssa nollapisteenä. On aika ennen sitä, ja on aika sen jälkeen. Siitä voi lähteä kahteen suuntaan. Toinen polku on meidän yhteinen, toinen taas on mun yksin kuljettava. Jokatapauksessa, kävi mitä kävi, se on uusi alku.

Nähdään toisella puolella.